Ylityö: milloin sitä syntyy ja miten se lasketaan

Lyhyesti

• Yleistyöajassa vuorokautista ylityötä on kahdeksan tunnin ylittävä työ ja viikoittaista ylityötä 40 tunnin ylittävä työ, joka ei ole vuorokautista ylityötä.
• Vuorokautisesta ylityöstä maksetaan kahdelta ensimmäiseltä tunnilta 50 ja niitä seuraavilta 100 prosentilla korotettu palkka, viikoittaisesta 50 prosentilla.
• Jaksotyössä ylityö lasketaan jakson tunneista: säännöllinen työaika on enintään 120 tuntia kolmessa viikossa tai 80 tuntia kahdessa (7 §).
• Työaika ylityö mukaan lukien saa olla keskimäärin enintään 48 tuntia viikossa neljän kuukauden ajanjakson aikana (18 §).

Ylityön laskenta alkaa sovellettavan työaikamuodon ja ylityörajan tunnistamisesta. Sovitun työajan ylittävä työ voi olla lisätyötä, ylityötä tai liukumasaldon kertymää tilanteen mukaan. Työnantajan aloite, tarvittava suostumus ja työehtosopimus vaikuttavat siihen, miten tunnit käsitellään.

Säännöllinen työaika ratkaisee, mistä ylityö alkaa

Yleistyöajassa säännöllinen työaika on enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa (5 §). Viikoittainen työaika voidaan järjestää myös keskimäärin 40 tunniksi enintään 52 viikon ajanjakson aikana, kahdeksan tunnin säännöllistä päivittäistä työaikaa ylittämättä. Keskimääräinen työaika edellyttää ennakolta laadittua tasoittumissuunnitelmaa, josta ilmenee vähintään kunkin viikon säännöllinen työaika (29 §).

Jaksotyössä säännöllisen työajan lain mukainen enimmäismäärä on tavallisesti 120 tuntia kolmessa viikossa tai 80 tuntia kahdessa viikossa (7 §). Jaksotyön käyttö edellyttää lain mukaista perustetta. Lain 7 §:ssä lueteltujen töiden lisäksi järjestely voi perustua sovellettavaan työehtosopimukseen tai lain mukaiseen poikkeuslupaan.

Kahta kolmen viikon jaksoa tai kolmea kahden viikon jaksoa saadaan yhdistää työn tarkoituksenmukaiseksi järjestämiseksi tai epätarkoituksenmukaisten työvuorojen välttämiseksi. Silloin säännöllinen työaika on yhdistetyssä jaksossa enintään 240 tuntia, eikä se saa ylittää kumpanakaan kolmen viikon jaksona 128:aa tuntia eikä yhdenkään kahden viikon jakson aikana 88:aa tuntia.

Liukuvassa työajassa ja joustotyöajassa ylityön määritelmä poikkeaa edellisistä, koska työntekijä päättää itse osan työajan sijoittelusta. Niissä ratkaisee, kenen aloitteesta pitkä päivä syntyi; asia on eritelty oppaassa liukumasaldo, työaikapankki ja pekkaset.

Lisätyö ja ylityö erottaa raja, jonka työ ylittää

Lisätyö on säännöllisen työajan lisäksi tehtyä työtä, joka jää ylityön rajan alle. Sitä syntyy siis vain silloin, kun sovittu työaika on lain sallimaa säännöllistä työaikaa lyhyempi. Ero korvauksessa on iso: lisätyöstä maksetaan sovitulta työajalta maksettavaa palkkaa vastaava korvaus, ylityöstä korotettu palkka.

Kaikki nämä määritelmät ovat 16 §:ssä. Sama tunti kuuluu yhteen luokkaan kerrallaan: vuorokautiseksi ylityöksi luettu tunti jää viikkolaskennan ulkopuolelle, ja viikoittainen ylityö lasketaan viikon kaikista tunneista sen jälkeen, kun vuorokautinen ylityö on erotettu. Laki käyttää nimeä työvuoroluettelo; arjessa samasta asiasta puhutaan työvuorolistana.

Ylityö edellyttää työnantajan aloitetta ja työntekijän suostumusta

Lisä- ja ylityö edellyttävät työnantajan aloitetta (16 §). Pelkkä työntekijän oma päätös jatkaa päivää ei riitä. Aloite voi joissakin tilanteissa ilmetä myös työnantajan menettelystä, joten arvioi tosiasiallinen tilanne. Liukuvassa työajassa ja joustotyöajassa lisä- ja ylityöstä on sovittava nimenomaisesti.

Ylityön teettäminen edellyttää työntekijän suostumusta kutakin kertaa varten erikseen (17 §). Suostumus voidaan antaa myös määrätyksi lyhyehköksi ajanjaksoksi kerrallaan, jos se on työn järjestelyjen kannalta tarpeen. Lisätyötä saa teettää työntekijän suostumuksella, jollei lisätyöstä ole sovittu työsopimuksessa; työntekijällä on tällöinkin oikeus perustellusta henkilökohtaisesta syystä kieltäytyä lisätyöstä työvuoroluetteloon merkittyinä vapaapäivinään. Jos työsopimuksessa sovittu säännöllinen työaika vaihtelee, työvuoroluetteloon merkityn työajan lisäksi tehtävä lisätyö edellyttää suostumusta kutakin kertaa varten tai lyhyehköksi ajaksi kerrallaan.

Kaksi tilannetta ratkeaa etukäteen. Varallaolosta sovittaessa työntekijän katsotaan antaneen samalla suostumuksensa varallaoloaikana tarvittavaan lisä- ja ylityöhön. Aloittamis- ja lopettamistyöstä eli työstä, joka on välttämätöntä, jotta muut työntekijät voivat tehdä työtä koko säännöllisen työaikansa, tai joka on vuorotyössä tarpeen tietojen vaihtamiseksi vuorojen vaihtuessa, työnantaja ja työntekijä saavat sopia ilman erikseen annettavaa suostumusta. Sitä saa teettää enintään viisi tuntia viikossa.

Hätätyö on kolmas poikkeus (19 §). Työnantaja saa teettää hätätyötä, jos ennalta arvaamaton tapahtuma on aiheuttanut keskeytyksen säännöllisessä toiminnassa tai uhkaa vakavasti johtaa sellaiseen keskeytykseen taikka hengen, terveyden, omaisuuden tai ympäristön vaarantumiseen. Hätätyötä saa teettää säännöllisen työajan lisäksi vain siinä määrin kuin se on välttämätöntä ja enintään kahden viikon ajan, ja työnantajan on viivytyksettä tehtävä työsuojeluviranomaiselle kirjallinen ilmoitus hätätyön syystä, laajuudesta ja todennäköisestä kestosta. Hätätyötunnit merkitään työaikakirjanpitoon omana lukunaan.

Korvaus on prosenttikorotus tai sitä vastaava vapaa

Korotusprosentit tulevat 20 §:stä:

• Lisätyö: vähintään sovitulta työajalta maksettavaa palkkaa vastaava korvaus, ilman korotusta.
• Vuorokautinen ylityö: kahdelta ensimmäiseltä työtunnilta 50 prosentilla ja niitä seuraavilta tunneilta 100 prosentilla korotettu palkka.
• Viikoittainen ylityö: 50 prosentilla korotettu palkka.
• Jaksotyö: työn jatkuttua koko kahden viikon ajanjakson 12 ensimmäiseltä ylityötunnilta ja työn jatkuttua koko kolmen viikon ajanjakson 18 ensimmäiseltä ylityötunnilta 50 prosentilla, näitä seuraavilta 100 prosentilla korotettu palkka.
• Sunnuntaityö: 100 prosentilla korotettu palkka.

Korvaus voidaan antaa myös aikana. Lisä- tai ylityöstä maksettava palkka sekä sunnuntaityön korotusosa voidaan sopia vaihdettavaksi osaksi tai kokonaan vastaavaan vapaa-aikaan työntekijän säännöllisenä työaikana, ja vapaa-ajan pituus lasketaan samoilla korotusperusteilla (21 §). Tunti 50 prosentin ylityötä on siis puolitoista tuntia vapaata ja tunti 100 prosentin ylityötä kaksi tuntia; lisätyö vaihtuu tunti tunnista. Vapaa-aika on annettava kuuden kuukauden kuluessa työn tekemisestä, jollei toisin sovita.

Tunnit ja niistä suoritetut korvaukset kirjataan työntekijöittäin (32 §); kirjanpidon sisältö ja säilytysaika on eritelty oppaassa työaikakirjanpito.

Esimerkki: sama 48 tunnin viikko kahdella sopimusajalla

Työntekijä noudattaa yleistyöaikaa. Viikolla on yksi kymmenen tunnin päivä ja lauantaityötä kuusi tuntia työnantajan pyynnöstä.

Vuorokautista ylityötä on keskiviikon kahdeksan tunnin ylittävä osa eli kaksi tuntia. Muut päivät jäävät kahdeksaan tuntiin tai sen alle, joten viikon muut 46 tuntia menevät viikkolaskentaan. Viikoittaista ylityötä on se osa näistä tunneista, joka ylittää 40 tuntia: kuusi tuntia. Viikoittainen ylityö lasketaan viikon kaikista tunneista, joten se ratkeaa vasta viikon päättyessä ja lauantain tunnit luokitellaan samalla säännöllä kuin arkipäivien tunnit.

Jos työsopimuksessa on sovittu 37,5 tunnin viikkotyöajasta ja työvuoroluetteloon on merkitty 7,5 tuntia maanantaista perjantaihin, samat tunnit jakautuvat neljään luokkaan kolmen sijasta.

Lisätyön 2,5 tuntia syntyy viidestä arkipäivästä: kunakin niistä työ ylittää työvuoroluetteloon merkityn 7,5 tunnin säännöllisen työajan puolella tunnilla ylittämättä kahdeksaa tuntia. Ylityörajat pysyvät kahdeksassa ja 40 tunnissa, joten ylityötunnit ovat molemmissa sarakkeissa samat.

Korvaus lasketaan luokittain. Vuorokautinen ylityö on kaksi tuntia eli kahden ensimmäisen tunnin sisällä, joten korotus on 50 prosenttia; viikoittaisesta ylityöstä korotus on niin ikään 50 prosenttia. Vapaana annettuna kahdeksan ylityötuntia on 12 tuntia vapaata, ja 37,5 tunnin sopimuksella siihen lisätään lisätyön 2,5 tuntia tunti tunnista eli yhteensä 14,5 tuntia. Jos keskiviikko olisi ollut yhdentoista tunnin päivä, kolmas ylityötunti olisi 100 prosentin tunti ja vastaisi vapaana kahta tuntia.

Esimerkki: kolmen viikon jaksotyöjakso

Työ kuuluu 7 §:n luettelon tehtäviin, ja käytössä on kolmen viikon tasoittumisjakso, jonka säännöllinen työaika on 120 tuntia. Työntekijä on ollut työssä koko jakson ja tehnyt 131 tuntia.

Jaksotyössä ylityö muodostuu jakson kokonaistunneista, joten yksittäinen pitkä työvuoro tuottaa ylityötä vasta, jos jakson yhteismäärä ylittää 120 tuntia; muina päivinä tehty lyhyempi työaika tasoittaa sen. Sadan prosentin porras alkaa vasta 139. tunnista, koska 120 tunnin päälle mahtuu 18 ylityötuntia 50 prosentin korotuksella. Jos jaksolla olisi sovittu 7 §:ää lyhyemmästä säännöllisestä työajasta, esimerkiksi 114 tunnista, tuon rajan ja 120 tunnin välinen työ olisi lisätyötä ja ylityö alkaisi vasta 120 tunnista.

Huomaa. Portaan pituus edellyttää, että työ on jatkunut koko ajanjakson. Kesken jakson alkaneessa tai päättyneessä työsuhteessa jakson säännöllinen työaika ja portaat on ratkaistava erikseen ennen jakson tilitystä.

Sunnuntaityö on oma korotuksensa ylityön rinnalla

Sunnuntaina tai kansallisena juhlapäivänä saa teettää työtä, jos siitä on sovittu työsopimuksessa tai työntekijä on antanut siihen suostumuksensa (17 §). Suostumusta ei tarvita, jos työtä laatunsa vuoksi tehdään säännöllisesti näinä päivinä.

Sunnuntaityöstä on maksettava 100 prosentilla korotettu palkka. Jos tehty työ on samalla ylityötä, siitä suoritetaan myös ylityökorvaus, joka lasketaan työntekijän korottamattomasta palkasta (20 §). Sunnuntain korotusosa ja ylityökorvaus ovat siis kaksi eri erää samasta tunnista, ja kumpikin merkitään omanaan. Ylityöluokittelu ratkeaa sunnuntainakin samoista vuorokausi-, viikko- ja jaksorajoista kuin muina päivinä.

Enimmäistyöaika rajaa sen, kuinka paljon ylityötä voi teettää

Työntekijän työaika ylityö mukaan lukien saa olla keskimäärin enintään 48 tuntia viikossa neljän kuukauden ajanjakson aikana (18 §). Raja koskee jakson keskiarvoa, joten yksittäinen 48 tunnin viikko mahtuu sen sisään ja seuranta tehdään jaksotasolla. Moottoriajoneuvon kuljettajan työaika ei saa ylittää 60:tä tuntia kalenteriviikon aikana.

Enimmäistyöajan seuranta kuuluu työnantajalle: jaksolle on tiedettävä alku- ja päättymispäivä, ja kertymä on luettava jokaisen uuden ylityöpyynnön yhteydessä. Enimmäistyöaikaa koskevien säännösten rikkominen on 44 §:n mukaan työaikarikkomus, josta seuraa sakko.

Työehtosopimus voi poiketa lain säännöistä

Työaikalain 34 § antaa valtakunnalliselle työehtosopimukselle oikeuden sopia toisin monesta tämän oppaan asiasta: säännöllisestä työajasta (5, 6, 7 ja 9 §), lisä- ja ylityöstä sekä sunnuntaityöstä maksettavasta korvauksesta (20 §), korvauksen antamisesta vapaa-aikana (21 §), enimmäistyöajan tasoittumisjakson pituudesta (18 §; enintään kuusi kuukautta tai teknisistä taikka työn järjestämistä koskevista syistä 12 kuukautta), sunnuntaityön suostumuksesta (17 §), tasoittumissuunnitelmasta (29 §), työvuoroluettelosta (30 §) sekä lepoajoista (24, 25, 27 ja 28 §). Keskimääräinen säännöllinen työaika saa sopimuksellakin olla enintään 40 tuntia viikossa enintään 52 viikon jaksossa.

Määräyksiä sovelletaan myös järjestäytymättömässä yrityksessä, kun työnantajan on noudatettava työehtosopimusta yleissitovuuden perusteella. Oman alan sopimus on siis luettava ennen kuin lain oletukseen nojataan: säännöllisen työajan pituus, ylityöportaiden rajat, korotusprosentit, vapaaksi vaihtamisen ehdot ja tasoittumisjakson pituus voivat kaikki tulla sopimuksesta. Joustotyöajan ja työaikapankin käyttämistä työehtosopimuksella ei voi kieltää.

Tarkistuslista: ennen kuin hyväksyt ylityön palkka-aineistoon

• Työaikamuoto on tiedossa. Yleistyöaika, keskimääräinen säännöllinen työaika, jaksotyö, liukuva työaika ja joustotyöaika mittaavat ylityön eri rajasta.
• Jaksotyön edellytys täyttyy. Työ kuuluu 7 §:n luettelon tehtäviin, ja jakson pituus, alkupäivä ja säännöllinen työaika ovat kiinteät.
• Työvuoroluettelo on jaksolle julkaistu. Lisätyön ja keskimääräisen työajan ylityön kynnys luetaan siitä.
• Aloite ja suostumus ovat tallessa. Työ tehtiin työnantajan aloitteesta, työntekijä suostui kutakin kertaa varten tai lyhyehköksi ajanjaksoksi, ja liukuvassa tai joustotyöajassa ylityöstä on nimenomaisesti sovittu.
• Vuorokautinen ja viikoittainen ylityö on eritelty niin, että sama tunti esiintyy yhdessä luokassa.
• Portaat on laskettu oikein: vuorokautisesta ylityöstä kaksi ensimmäistä tuntia 50 prosentilla ja loput 100 prosentilla, viikoittaisesta 50 prosentilla, jaksotyössä 12 tai 18 ensimmäistä tuntia 50 prosentilla.
• Lisätyö on erotettu ylityöstä. Se korvataan sovitulta työajalta maksettavaa palkkaa vastaavasti eikä kasvata ylityökertymää.
• Sunnuntain korotusosa on omana eränään ja mahdollinen ylityökorvaus sen rinnalla korottamattomasta palkasta laskettuna.
• Hätätyötunnit erottuvat omana lukunaan ja ilmoitus työsuojeluviranomaiselle on tehty.
• Vapaaksi vaihdetut tunnit on laskettu korotusprosenteilla ja kuuden kuukauden antamisaika on kalenterissa.
• Neljän kuukauden keskiarvo on luettu: työaika ylityö mukaan lukien pysyy keskimäärin 48 tunnissa viikossa.
• Työehtosopimuksen omat luvut on tarkistettu ennen kuin laskenta nojaa lain oletusrajoihin.