Liukumasaldo, työaikapankki ja pekkaset – mitä eroa niillä on

Liukumasaldo, työaikapankki, ylityöpankki ja pekkaset näyttävät arjessa samalta: tunteja kertyy, ja ne pidetään myöhemmin vapaana. Peruste, kertymän aloite ja enimmäismäärät ovat kuitenkin eri. Liukuva työaika ja joustotyöaika ovat työaikalain sopimusmuotoja, työaikapankki on erikseen sovittava järjestelmä, ylityön vaihtaminen vapaaksi on korvaustapa, ja työajan lyhennysvapaa tulee työehtosopimuksesta. Ero ratkeaa käytännössä silloin, kun tunteja puretaan tai työsuhde päättyy.

Viisi järjestelmää yhdessä taulukossa

Liukuva työaika siirtää päivän sijoittelun työntekijälle

Työaikalain 12 §:n mukaan työnantaja ja työntekijä saavat sopia liukuvasta työajasta niin, että työntekijä voi sovituissa rajoissa määrätä päivittäisen työaikansa sijoittamisesta. Sopimuksessa on sovittava ainakin neljästä asiasta: yhdenjaksoisesta kiinteästä työajasta, työajan vuorokautisesta liukumarajasta ja liukuma-ajan sijoittamisesta, lepoaikojen sijoittamisesta sekä säännöllisen työajan ylitysten ja alitusten enimmäiskertymästä. Kaikki neljä kirjataan sopimukseen ennen kuin saldoa aletaan seurata.

Liukuma-aika, joka lyhentää tai pidentää säännöllistä vuorokautista työaikaa, saa olla enintään neljä tuntia. Viikoittainen säännöllinen työaika saa olla keskimäärin enintään 40 tuntia neljän kuukauden seurantajakson aikana. Seurantajakson päättyessä ylitysten kertymä saa olla enintään 60 tuntia ja alitusten määrä enintään 20 tuntia.

Huomaa: 60 ja 20 tuntia ovat mittoja seurantajakson päättymishetkellä, eivät jokaisen viikon rajoja. Jakson sisällä saldo saa liikkua liukumarajojen puitteissa. Sama pykälä antaa purkukeinon: työnantaja ja työntekijä voivat sopia, että ylitysten kertymää vähennetään työntekijälle annettavalla palkallisella vapaa-ajalla, ja työntekijän pyytäessä työnantajan on pyrittävä antamaan vapaa-aika kokonaisina työpäivinä.

Liukuva työaika vaikuttaa myös työvuorosuunnitteluun. Laki puhuu työvuoroluettelosta, arjessa samasta asiasta sanotaan työvuorolista, ja 30 §:n mukaan liukuvaa työaikaa sovellettaessa se saadaan antaa toistaiseksi voimassa olevana. Liukuvaa työaikaa koskeva sopimus korvaa työvuoroluettelon silloin, kun siitä ilmenevät työajan sijoitteluun sovellettavat periaatteet. Toistaiseksi tehty liukuvan työajan sopimus on irtisanottavissa päättymään työajan seurantajakson päättyessä.

Joustotyöaika koskee myös työntekopaikkaa

Joustotyöaika (13 §) menee liukumaa pidemmälle: siinä vähintään puolet työajasta on sellaista, jonka sijoittelusta ja työntekopaikasta työntekijä päättää itsenäisesti. Sopimuksessa on sovittava päivistä, joille työntekijä saa sijoittaa työaikaa, viikkolevon sijoittamisesta, mahdollisesta kiinteästä työajasta sekä siitä, mitä työaikaa sovelletaan sopimuksen päättymisen jälkeen. Kiinteää työaikaa ei saa sijoittaa kello 23:n ja 06:n väliselle ajalle. Sopimus on tehtävä kirjallisesti, ja viikoittainen säännöllinen työaika saa olla keskimäärin enintään 40 tuntia neljän kuukauden ajanjakson aikana.

Joustotyössä työaikakirjanpito syntyy työntekijän omasta ilmoituksesta. Työntekijä toimittaa palkanmaksukausittain työnantajalle luettelon säännöllisenä työaikana tekemistään tunneista niin, että siitä ilmenevät viikoittainen työaika ja viikkolepo, ja työnantaja kirjaa nämä tiedot työaikakirjanpitoon (32 §). Mitattavana on siis viikkotyöaika ja viikkolepo, kun liukuvassa työajassa mitataan päivän tavoitteen ylityksiä ja alituksia.

Työaikapankki on kollektiivinen järjestelmä, jonka jokainen siirto on vapaaehtoinen

Työaikapankki tarkoittaa 14 §:ssä työ- ja vapaa-ajan yhteensovitusjärjestelmää, jolla työaikaa, ansaittuja vapaita tai vapaa-ajaksi muutettuja rahamääräisiä etuuksia voidaan säästää ja yhdistää toisiinsa. Sen käyttöönotosta sopivat työnantaja ja luottamusmies tai, jos sellaista ei ole valittu, luottamusvaltuutettu, muu työntekijöiden edustaja taikka henkilöstö tai henkilöstöryhmä yhdessä. Sopimus tehdään kirjallisesti, ja edustajan tekemä sopimus sitoo niitä työntekijöitä, joita edustajan katsotaan edustavan.

Sopimuksessa on sovittava ainakin siitä, mitä eriä pankkiin voidaan siirtää, säästämisrajoista, pankin lakkaamisesta ja lakkaamishetkellä olevien erien korvaamisesta sekä vapaan käyttämisen periaatteista ja menettelytavoista.

Siirto tehdään aina työntekijän suostumuksella, joka annetaan kutakin kertaa varten tai määrätyksi lyhyehköksi määräajaksi. Siirtää voi lisä- ja ylityötunteja, liukuvaan työaikajärjestelmään kertyneitä työtunteja enintään 60 tuntia neljän kuukauden seurantajakson aikana sekä lakiin tai sopimukseen perustuvia rahamääräisiä etuuksia sen jälkeen, kun ne on ensin muutettu aikamääräisiksi.

Kolme erää jää pankin ulkopuolelle: säännölliseltä työajalta maksettava palkka, kulukorvaukset ja korvausluonteiset saatavat sekä rahamääräinen etuus sen jälkeen, kun se on erääntynyt maksettavaksi. Säästetty työaikakertymä saa kasvaa kalenterivuoden aikana enintään 180 tuntia, ja kokonaiskertymä saa olla enintään kuuden kuukauden työaikaa vastaava määrä.

Vapaan saamisesta laki antaa työntekijälle vähimmäisoikeudet. Työntekijällä on oikeus saada pankkiin säästettyä vapaata vähintään kaksi viikkoa kalenterivuodessa, ja jos vapaata on säästetty yli kymmenen viikkoa, vähintään viidesosa kertymästä vuodessa. Työnantajan on työntekijän vaatimuksesta annettava vapaa seuraavan kuuden kuukauden aikana. Jos työnantaja määrää vapaan ajankohdan, työntekijällä on niin vaatiessaan oikeus saada vapaan sijasta korvaus rahana. Kun erä siirtyy pankkiin, sen alkuperäiset vapaan antamista tai erääntymistä koskevat ehdot korvautuvat pankkijärjestelmän ehdoilla.

Ylityöpankki on nimitys ylityön vaihtamiselle vapaaksi

Ylityöpankki on arjen sana; laki puhuu lisä- ja ylityökorvauksen antamisesta vapaa-aikana. Perusteena on 21 §, jonka mukaan lisä- tai ylityöstä maksettava palkka sekä sunnuntaityön korotusosa voidaan sopia vaihdettavaksi osaksi tai kokonaan vastaavaan vapaa-aikaan työntekijän säännöllisenä työaikana.

Vapaan pituus lasketaan 20 §:n korvausperusteita noudattaen. Vuorokautisesta ylityöstä maksetaan kahdelta ensimmäiseltä tunnilta 50 prosentilla ja niitä seuraavilta 100 prosentilla korotettu palkka, ja viikoittaisesta ylityöstä 50 prosentilla korotettu palkka. Vapaana sama tarkoittaa, että tunti +50 prosentin ylityötä on puolitoista tuntia vapaata ja tunti +100 prosentin ylityötä kaksi tuntia vapaata. Lisätyöstä maksetaan sovitulta työajalta maksettavaa palkkaa vastaava korvaus, joten lisätyö vaihtuu vapaaksi tunti tunnista.

Vapaa-aika on annettava kuuden kuukauden kuluessa työn tekemisestä, jollei toisin sovita. Jos ajankohdasta ei päästä yksimielisyyteen, työnantaja määrää sen, jollei työntekijä vaadi korvauksen suorittamista rahassa. Vaihtoehtoisesti työnantaja ja työntekijä voivat sopia, että vapaa-aika siirretään 14 §:n työaikapankkiin tai yhdistetään vuosilomalain 27 §:ssä tarkoitettuun säästövapaaseen.

Pekkaset tulevat työehtosopimuksesta

Työajan lyhennysvapaasta eli pekkasista ei säädetä työaikalaissa. Ne perustuvat työehtosopimuksen määräykseen, jolla vuosittaista työaikaa lyhennetään vapaapäivinä. Kertymän peruste, vuosikatto, antamisaika ja käyttämättömän vapaan käsittely määräytyvät sovellettavan työehtosopimuksen mukaan, ja ne vaihtelevat aloittain. Lue oman alan määräys ennen kuin määrität kertymäsäännön.

Käytännön ero muihin kertymiin on aloitteessa: lyhennysvapaa kertyy sopimuksen säännöstä, ei työntekijän tai työnantajan päivittäisistä valinnoista. Siksi se kuuluu omalle saldolleen. Jos lyhennysvapaa sekoitetaan liukumaan, sekä työaikalain seurantajakso että työehtosopimuksen vuosikatto mittaavat väärää lukua.

Työehtosopimus voi poiketa lain rajoista

Edellä kuvatut luvut ovat lain oletuksia. Työaikalain 34 §:n mukaan valtakunnallisella työehtosopimuksella saadaan sopia toisin liukuvan työajan rajoista, enimmäiskertymästä ja seurantajakson pituudesta, joustotyöajan tasoittumisjaksosta, lisä- ja ylityökorvauksesta sekä korvauksen antamisesta vapaa-aikana. Sopimuksella saadaan myös sopia työaikapankkia vastaavasta järjestelystä, mutta lain mukaista työaikapankkia tai joustotyöaikaa ei saa sopimuksella kieltää. Yleissitovaa sopimusta noudatetaan myös järjestäytymättömässä yrityksessä, joten tarkista oman alasi sopimus ennen kuin asetat saldorajat lain mukaan.

Ylityön ja liukuman ero on aloite

Lisä- ja ylityön tekeminen edellyttää työnantajan aloitetta (16 §). Jos käytössä on liukuva työaika tai joustotyöaika, lisä- ja ylityön tekemisestä on lisäksi nimenomaisesti sovittava. Ylityön teettäminen edellyttää työntekijän suostumusta kutakin kertaa varten, tai määrätyksi lyhyehköksi ajanjaksoksi kerrallaan, jos se on työn järjestelyjen kannalta tarpeen (17 §).

Sama pitkä päivä on siis eri asia sen mukaan, kuka sen aloitti. Kun työntekijä päättää itse jäädä pidempään liukumarajojen sisällä, aika kertyy liukumasaldoon. Kun työnantaja pyytää työtä ja työntekijä suostuu, aika luokitellaan lisä- tai ylityöksi ja korvataan sen mukaan.

Liukuvaa työaikaa käytettäessä vuorokautista ylityötä on työ, joka ylittää kahdeksan tuntia vuorokaudessa. Viikoittaista ylityötä on työ, jota tehdään työvuoroluettelon mukaisena vapaapäivänä ja joka ylittää 40 tuntia olematta vuorokautista ylityötä. Jos on sovittu 40 tuntia lyhyemmästä viikkotyöajasta, lisätyötä on säännöllisen työajan lisäksi tehty työ, joka ei ole ylityötä. Ylityötä on myös kiinteän työajan lisäksi työnantajan määräyksestä tehty työ, jonka vuoksi liukuman enimmäiskertymä ylittyy seurantajakson päättyessä.

Esimerkki: kahden viikon liukumasaldo

Työntekijän säännöllinen työaika on 37 tuntia 30 minuuttia viikossa eli 7 tuntia 30 minuuttia päivässä. Käytössä on liukuva työaika. Saldo on jakson alkaessa nolla.

Viikon 2 keskiviikko on esimerkin ydin. Päivä on 11 tuntia, mutta se ei kasvata liukumasaldoa lainkaan, koska työ tehtiin työnantajan aloitteesta ja ylityöstä sovittiin nimenomaisesti. Päivä jakautuu kolmeen osaan: säännöllistä työaikaa 7 tuntia 30 minuuttia, lisätyötä 30 minuuttia (säännöllisen työajan ja kahdeksan tunnin väli) ja vuorokautista ylityötä 3 tuntia, josta kaksi ensimmäistä tuntia korvataan 50 prosentilla ja kolmas 100 prosentilla korotettuna (20 §). Jos ylityö sovitaan vaihdettavaksi vapaaksi, vapaata kertyy 2 × 1,5 h + 1 × 2 h eli 5 tuntia, ja lisätyön 30 minuuttia tunti tunnista.

Kahden viikon lopussa liukumasaldo on nollassa, vaikka työntekijä on tehnyt yhden 11 tunnin päivän. Ylityötunnit elävät omassa kertymässään, ja seurantajakson 60 ja 20 tunnin rajoja mitataan vain liukumasaldosta.

Mihin tiliin tunti menee

Päivän ylijäämä kuuluu yhdelle tilille kerrallaan. Ratkaise järjestyksessä:

1. Tehtiinkö työ työnantajan aloitteesta ja sovittiinko lisä- tai ylityöstä? Tarkista, minkä rajan tunti ylittää. Ylityöhön tarvitaan pääsääntöisesti työntekijän suostumus kutakin kertaa varten; lisätyön suostumussäännöt eroavat tästä (16–17 §).
2. Onko lisä- tai ylityö sovittu vaihdettavaksi vapaaksi? Jos on, tunti muuttuu vapaaksi 20 §:n korotusperusteilla ja se on annettava kuudessa kuukaudessa, jollei toisin sovita (21 §). Muuten se korvataan rahana.
3. Päättikö työntekijä itse pidemmästä päivästä liukuman rajoissa? Silloin tunti kertyy liukumasaldoon, jonka mitat ovat 4 tuntia vuorokaudessa ja seurantajakson päättyessä 60 tuntia ylitystä (12 §).
4. Siirretäänkö liukumatunteja edelleen työaikapankkiin? Se onnistuu, jos pankista on 14 §:n mukainen kirjallinen sopimus ja työntekijä antaa suostumuksensa. Liukumasta siirtyy enintään 60 tuntia neljän kuukauden seurantajakson aikana.
5. Onko kyse työajan lyhennysvapaasta? Se kertyy työehtosopimuksen säännöstä omalle saldolleen, ei päivän ylijäämästä.

Tarkistuslista

• Liukuvan työajan sopimus on tehty ja siinä on kaikki neljä lain vaatimaa kohtaa: kiinteä työaika, vuorokautinen liukumaraja ja liukuma-ajan sijoittaminen, lepoaikojen sijoittaminen sekä ylitysten ja alitusten enimmäiskertymä.
• Seurantajakson alku- ja päättymispäivä on kalenterissa, koska 60 ja 20 tuntia mitataan jakson päättymishetkellä.
• Kertymän purkutapa on sovittu ennakolta: lyhyemmät työpäivät vai palkallinen vapaa-aika, ja annetaanko vapaa työntekijän pyynnöstä kokonaisina työpäivinä.
• Joustotyöaikaa käytettäessä sopimus on kirjallinen ja työntekijän palkanmaksukausittainen tuntiluettelo on osa vakiintunutta menettelyä.
• Työaikapankista on kirjallinen sopimus oikean vastapuolen kanssa ja siinä on sovittu siirrettävistä eristä, säästämisrajoista, pankin lakkaamisesta ja vapaan käyttämisen periaatteista.
• Suostumusmenettely siirroille on kuvattu: miten työntekijä antaa suostumuksen kutakin kertaa varten tai lyhyehköksi määräajaksi.
• Pankin rajat ovat seurannassa: 180 tuntia kalenterivuodessa, kuuden kuukauden työaikaa vastaava kokonaiskertymä ja liukumasta enintään 60 tuntia seurantajaksossa.
• Pankkiin kelpaamattomat erät on rajattu pois: säännölliseltä työajalta maksettava palkka, kulukorvaukset ja korvausluonteiset saatavat sekä erääntynyt rahamääräinen etuus.
• Ylityön vaihtamisesta vapaaksi on sovittu erikseen ja vapaan pituus lasketaan korotusperusteiden mukaan.
• Kuuden kuukauden määräaika ylityövapaalle on seurannassa ja menettely ajankohdan määräämiseen on tiedossa.
• Työehtosopimuksen lyhennysvapaamääräys on luettu: kertymän peruste, vuosikatto, antamisaika ja käyttämättömän vapaan käsittely.
• Aloite näkyy kirjanpidossa: pitkän päivän kohdalla erottuu, tehtiinkö se työntekijän valinnasta vai työnantajan määräyksestä.
• Kertymät ovat erillään toisistaan: liukumasaldo, työaikapankki, ylityövapaa ja lyhennysvapaa omina saldoinaan, koska niiden rajat ja purkusäännöt eroavat.
• Työaikakirjanpito kattaa pankin: säästetyt erät ja niiden pitäminen vapaana kirjataan (32 §).
• Työpaikalla yleisesti sovellettavat sopimukset ovat työntekijöiden saatavilla (43 §), ja päättymisen varalta on sovittu, miten kertymät korvataan.